Vietin juuri reilun viikon Hannoverissa editoimassa Beetu-levytyksiä tuottajamme Stephan Flockin kotistudiolla. Teimme viikon aikana pitkiä päiviä ja pikkutarkaa työtä seitsemän sonaatin kanssa. Lähtökohtana olivat Stephanin läjään laittamat ensimmäiset editit, joita nyt työstimme yhdessä eteenpäin. Sonaatteja oli tähän sessioon valittu kaikista Kuhmon neljästä levytysperiodista. Op. 22 oli ensimmäinen levyttämämme sonaatti, toisesta periodista viime syksyltä olivat nyt mukana Op. 31/3 sekä Appassionata. Kolmannesta periodista oli Op. 90 ja Waldstein ja viimeisimmäistä eli viime kesän periodista Hammerklavier ja Pateettinen (Suom. Säälittävä) sonaatti.
Hammerklavieriin käytimme tälläkin kertaa eniten aikaa, kokonaiset kolme pitkää päivää. Levytyksessä siihen tärvättiin seitsemän päivää, joten kokonaisuudessa täytyy myöntää panostuksemme Hammeriin olleen melkoinen. Mutta olemme lopputulokseen erittäin tyytyväisiä ;). Fuugan editoiminen tulee jäämään mieleen melkoisena savottana. Materiaaliahan meillä oli juuri sen seitsemän päivän levytyksen ansiosta todella paljon, ja haasteena olikin lähinnä löytää ottoja, jotka sopivat musiikillisesti yhteen. Stephanin virtuoositaidot editoijana pääsivät taas esille. En ikinä unohda paria aivan "mahdotonta" leikkausta, jotka hän muinoin teki Boulezin toiseen sonaattiin, mutta vastaavia mahtuu kyllä tähän Kuhmon Jumppanen-Flock-Kyllönen-Hammeriinkin. Toinen suurta iloa tuottanut sonaatti oli Pateettinen, joka äänitettiin Kuhmossa vajaassa päivässä. Toisinaan on vaarallista, jos homma menee levytysvaiheessa turhan jouhevasti, tällä kertaa helppous kuuluu lopputuloksessa positiivisella tavalla, ainakin meidän mielestämme.
In all honesty, turhautumisenkin hetkiä matkalle mahtui. Pari kertaa olimme päästäneet itsemme Kuhmossa liian helpolla ja nyt jouduimme huomaamaan, että ihan tarpeeksi ei materiaalia ole. No, katsotaan nyt. Mehän menemme Kuhmoon kesällä vielä kahdeksi viikoksi, joiden aikana on tarkoitus levyttää puuttuvat kuusi sonaattia mutta myös ottaa muutama valikoitu osa matkan varrelta uudestaan, juuri siitä syystä ettei materiaali miellytä tai muuten on tulkinnallinen idea näiden parin vuoden aikana muuttunut.
Viikko sujui siis tiukasti töitä tehden mutta myös erinomaisista saksalaisista kotiruuista nauttien. Lapsuuden Saksanmatkoilta, erityisesti Braunschweigin vierailuilta minulle tutuksi tullutta Grünkohlia on Hannoverin tienoolla tarjolla runsaasti, ja olinkin jo hyvissä ajoin tehnyt Stephanille mieltymykseni kyseistä ruokalajia kohtaan tiettäväksi. Stephanin erinomainen vaimo Heike järjestikin suureksi ilokseni ainekset ja pienen opetussession, jonka tuotoksista saimme riemuiten nauttia.
Viherkaalia ei meinaa oikein meillä (siis Suomessa eli härmässä...) kaupasta löytyä. On nimittäin haettu. Stokkalta saattaa saada pieniä eriä mutta kunnon pataan tarvitaan kaalia oikein paljon. Se on sääli, nimittäin tuoreesta viherkaalista (vai onko se lehtikaali?) valmistetut padat kera maukkaan rasvaisen makkaran ovat aika lähellä meikäläisen käsitystä täydellisestä talvi-gastronomisesta onnesta. Heikella ja Stephanilla on myös sukulaisia Ahvenanmaalla, josta he ovat perineet skandinaavisen pullanpaiston taidon. Näitä sitten minullekin arvokkaana kulttuurivaihdon gourmet-valuuttana tarjoiltiin.
Niin se makkara. Tyypillinen Grünkohl-wursti on Bregenwurst (Suom. aivokäyrä) mutta myös muita käytetään. Pohjoisempana Hampurissa ovat suosittuja sekä Kohlwurst että Pinkel. (Bregenwurst on kyllä maukkainta...)
Saksalaisista hyveistä on siis päästy niin äänitys- kuin ruokapöydänkin ääressä nauttimaan. Reissu on sittemmin jatkunut tänne Azoreille, josta tätä päivitystä kirjoitan. Tämä onkin todella upea ja eksoottinen paikka keskellä Atlanttia. On myös erittäin mukavaa olla pitkästä aikaa Gussen kanssa liikenteessä. Soitamme täällä tänään ja huomenna namu-resitaalin (Janacek-Beetu-Debussy-Sibbe), eli tosi kivat biisit matkassa. Tämän jälkeen on edessä paluu työpöydän ääreen Harvardiin. Breikki on ollut virkistävä mutta on kyllä myös mukava palata vielä pariksi Joulua edeltäväksi viikoksi musiikkiosastolle, tavata tyypit ja tehdä vuoden viimeinen rupeama Beetu-tutkimusten parissa.
Mukavaa adventtiajan alkua kaikille ja nauttikaa te puolestanne suomalaisista hyveistä!
Paavali
Tässä vielä halukkaille Grünkohl-resepti
1. osta aineet.
-lehtikaalia
-punasipulia
-laardia (tai voita)
-vahvaa sinappia
-savustettu siankylkeä
-kasleria, luu ja lihat
-makkaraa, esim. Bregenwurst (Suomesta jokin lihaisa makkara, ei HK:n blöö...)
2. keitä runsaasti lehtikaalia suolavedessä kasaan n. 3 minuuttia, karsi sitten paksut rangat ja pieni kaali. Säästä keitinvesi haudutusta varten.
3. kuullota punasipuli laardissa tai voissa.
4. lisää kaalit, lusikallinen sinappia, kassler-luu ja siankylki, hauduta painekattilassa 20 minuuttia, tavallisessa pidemmän.
5. ota kattila pois liedeltä, ota siankylki ja kassler-luu pois.
6. poista siankyljestä rasvaosat ja pieni lihaisa osa takaisin kattilaan.
7. laita makkarat ja kassler-lihat kattilaan, kuumenna 5-10 minuuttia. Jos makkarat ovat kovin rasvaisia, puhko niihin reikiä haarukalla, jotta rasva tulee ulos ja antaa padalle makua.
8. tarjoile keitettyjen perunoiden ja sinapin kanssa. Ruokajuomaksi olutta ja snapsia.
No comments:
Post a Comment