Toinen suosittu tapa lähestyä asiaa on päivitellä miten "en meinaa millään saada kaikkea tehdyksi päivän aikana" tai "jos en pidä päivällä tarpeeksi pitkää paussia, en jaksa keskittyneesti tehdä töitä iltayhteentoista, mikä on välttämätöntä saadakseni kirittyä viime viikkoisen matkani aiheuttaman takapakin kiinni." Lisäksi tämän tästä näkee ihmisiä, jotka ovat, kuten seuraamani Kiinalainen Musiikki Euroopassa Valistuksena Aikana - kurssin opetusasistentti, selvästi jättäneet edellisen yön joko kokonaan väliin tai ainakin erittäin vähälle nukkumiselle. Tämä samainen Prof. Rheding tekee töiden ohella kotonaan remonttia, remontointiaika on joka aamu klo 4-7, sen jälkeen vievät yliopiston työt kaiken ajan.
Paniikista tai sähläämisestä ei kuitenkaan juuri näy merkkejä. Ihmiset osallistuvat rauhallisesti keskusteluihin, tulevat luennoille ajoissa ja jäävät niiden jälkeen enemmän tai vähemmän muodollisesti jutustelemaan esille tulleista kysymyksistä. Useimmat näyttävät naamansa osastomme joka perjantai klo 17 käynnistyvällä Happy Hourilla, jossa tarjoillaan osaston taukohuoneessa pientä purtavaa ja olutta. Mainio instituutio muuten: köyhät opiskelijat voivat hyvällä omalla tunnolla nauttia olutta, ja ennenkaikkea on olemassa konventio, joka saattaa ihmiset yhteyteen vapaassa ja leppoisassa tunnelmassa. Kynnys kysellä asioista ja käsitellä pieniä teemanjuonteita on luentoja ja esitelmiä matalampi. No, ei kait tätä tarvitsisi sen kummemmin perustella, erinomainen perinne, sillä sipuli! Muutenkin kampuksella ja kirjastoissa vallitsee rauhallisen energinen tunnelma. Random-keskusteluja syntyy päivittäin kampuksen raitilla, joilla niilläkin tuntuu olevan oma rauhallisen tehokas muutaman minuutin kestonsa.
En hetkeen oikein osannut yhdistää mielessäni näitä asioita, toisaalta kaikkien jakamaa kiireen tuntua, toisaalta yleistä tranguilloa. Mutta sitten välähti. Tietenkin ihmisillä on kiire, nimittäin kiire kiireettömyyteen! Asiat joita varten täällä ollaan vaativat aikaa ja tilaa. Voit tietenkin luistella 150 sivua tekstiä historiatieteestä muutamassa tunnissa (viime viikkoinen Historiallisen Musiikkitieteen Perusteet -kurssin lukutehtävä) mutta jos intressi on saada luennolla käytävästä keskustelusta mahdollisimman paljon irti, ei ole mitään mieltä sutaista materiaalia läpi pintapuolisesti. Toisaalta Kantin esseen "Mitä on Valistus?" lukaisee kyllä vartissa, mutta mikäli käytettävissä on tosiaan ainoastaan vartti, voi sen käyttää yhtä hyvin vaikkapa Hesarin keskustelupalstojen lukemiseen. Homma kääntyy nimittäin Kantin eduksi vasta jos on aikaa pyrkiä varsin selkeitä "uskalla ajatella itse"-tyyppisiä lausumia syvemmälle ja vaikkapa pohtia, mitä mahdollisesti ovat rivien välistä luettavissa olevat varaukset esseen kirjoittamisen aikaan vallassa olleita "mukavalistuneita" hallitsijoita kohtaan.
Hmm... Itse asiassa tällä hetkellä Hesarin keskustelupalstoilla vallitsevaa yksityisajattelua ei tunnu vaivaavan kainous oman "järjen" käytön suhteen, vaikkei mistään erityisestä valistuneisuudesta ei siellä tunnu olevaan ylitarjontaa. Täytynee ehkä tarkistaa näkemystään "valistuneisuuden" suhteen. Historiallinen Valistus ei tainnutkaan merkitä ihan samaa kuin nykyaikaisesti ajateltu "valistuneisuus"...
Muttamutta takaisin asiaan. Ajattelu siis vaatii aikaa ja tämä juuri on kiire-kiireettömyyteen ajatuksen ydin. Ihmiset täällä näyttävät sisäistäneen, että jokainen satunnainenkin kohtaaminen ja ajatusten vaihto on potentiaalinen oppimishetki. Esimerkiksi italialaiselle vierailevalle Prof. Sergio Durantelle esitetty pieni mutta oleellinen kysymys Mozartin Don Giovannin esitystradition muuntumisesta oopperan kolmen ensimmäisen vuosikymmenen aikana avasi ainakin minulle Duranten esitelmästä jotain hyvin oleellista. Satuin viinilasi kourassa kuulemaan keskustelun esitelmää seuranneella vastaanotolla. Hyvä että jäin nauttimaan tuon lasillisen, vaikka periaatteessa oli kova kiire oman työpöydän ääreen. Yhteisön tarjoama opetus tuntuu siis olevan: kannattaa rakentaa oman työskentelyrutiinin ympärille eräänlainen aikavallihauta, ajattelun ja pohdinnan mahdollistava reservi. Jos tuntuu ettei siihen ole varaa, voi vaikkapa ajatella, että luonnonvarojen uhatessa käydä vähiin voi ainakin olla varma siitä, että aika on uusiutuva sellainen.
Btw, akateeminen vartti lienee kaikille tuttu käsite ? Täällä vastaava on Harvard Time, jonka yksikkö on 7 minuuttia. Ihan totta, kaikki luennot alkavat 7 minuuttia yli tasan. Rentoa mutta - ah, niin tehokasta!
Tässä vähän Harvardin musiikkikirjaston tunnelmaa:
Lopuksi vielä teille pieni vapaaehtoinen tehtävä: Musiikkitiedekurssin viime viikkoisen super-abstraktin historiantiede-savotan jälkeen tällä viikolla kurssilla keskustellaan musiikista kirjoittamisesta. Kaikkien kurssilaisten tulee esitellä luennolla yksi sivu tekstiä musiikista. Ainoat vaatimukset ovat, että tekstin tulee olla kirjassa julkaistu ja hyvä! Melko ladattu tehtävä siis mutta mielenkiintoinen. Olisi hauska kuulla minkälaisia ehdotuksia teillä olisi tekstinpätkäksi tai muuten vaan kommentteja hyvästä musiikkia käsittelevästä tekstistä. Saatan muutaman päivän päästä paljastaa teille oman kandidaattini....
Mukavaa kiireisen rauhallista työviikkoa kaikille!
Paavali
