Incognito

Yritin tehdä viikonloppuna matkan Suomeen ihan noin vaivihkaa, mutta kuten osa teistä huomasikin, onnistuivat telkkarikamerat osin torpeedoimaan hankkeen, hehee... Pikavisiitti oli kuitenkin onnistunut, jos kohta aikataulultaan melko kylläinen. Saavuin härmään lauantaina puolilta päivin ja tätä kirjoittaessani maanantai-iltana olen jo ehtinyt viettää puolet tätä päivää Bostonissa. Visiitin viralliseen ohjelmaan sisältyi bridgen peluuta ja sienestystä, epävirallisemmin kävin lisäksi vastaanottamaassa Wihurin rahaston palkinnon, joka paitsi lämmitti ja ilahdutti kovin, tarjosi myös bridgen ja sienestyksen ohella erinomaisen syyn piipahtaa kotona.

Lauantain bridge-ilta olikin pelillisesti erittäin jännittävä ja sisälsi koko joukon mitä friikimpiä jakoja, kuten mukana olleet varmastikin selvästi muistavat ;). Kiitos vielä siitä kaikille läsnäolleille. Henkilökohtaisesti olikin jo korkea aika päästä taas pelaamaan, melkoiseksi pettymyksekseni ei Harvardin bridge-klubi nimittäin ole vielä tällä lukukaudella kokoontunut. Johtuuko tämä heidän käyttämänsä 6 kortin ylävärivaatimuksen ja muutaman muun konventio-kummajaisen (Harvard bidding system) lamaannuttavasta vaikutuksesta, mene ja tiedä, mutta yhtä kaikki on pelivajausta todellakin päässyt kertymään. Suunnitelmissani on mahdollisimman pikaisesti selvittää, josko Faculty Clubilta löytyisi peliseuraa. Koko Suomen presidenttiehdokas Paavo Väyrystä lainatakseni: "uskon ja toivon."

Sunnuntaina ehdimme sitten Matildan ja erinomaisten vanhempieni kanssa Hvitträskiin sienimetsään. Parissa tunnissa ryhmämme saikin sievoisen suppilovahverosaaliin, jota ymmärtääkseni on sittemmin ahkerasti siivottu, itselläni ei valitettavasti matkan tiukasta agendasta johtuen ollut tuohon puuhaan aikaa. Syksyn sienensyöntioikeus tuli kuitenkin lunastettua ja tänään olenkin - onnistuneen salakuljetusoperaation jälkeen - tarjoillut kämppäkaverilleni Andrealle sienisalaattia.

Täällä alkoi loppuviikosta varsinainen intiaanikesä. Nautimme perjantaina Andrean kanssa ulkona jäätelöä mukamas viimeistä kertaa tänä syyskesänä. Palatessani tänään oli elohopea kivunnut 28 asteeseen ja samaa on luvassa lähipäivinä, joten viimeiseksi kerraksi ei perjantainen todennäköisesti jäänyt. Tässä näyttävätkin nyt menevän syys- ja kesäaktiviteetit somasti sekaisin.

No, töitäkin on kyllä tarkoitus jatkaa heti huomenna. Viimeiset pari viikkoa olen kurssihommien ohessa koettanut päästä jyvälle Beethovenin keskusteluvihkoista. Niistä varmasti myöhemmin vielä lisääkin mutta jo nyt tiedän kyseessä olevan mitä jännittävin Beethoven-lähde. Beethoven käytti keskusteluvihkoja kuuroutumisensa jälkeen kommunikoidessaan ulkomaailman kanssa. Vihkoihin tallentuneista keskusteluista on luettavissa Beetun keskustelukumppanien repliikit, pomo itse luonnollisestikin puhui omansa. Välillä Beetukin kirjoitti joitain, tyypillisesti esim. kaffe tai sitten allekkain suoritettuja laskutoimituksia, välillä ravintolalaskuihin ja useasti erilaisiin kustannus- ja muihin afääreihin liittyen.

Näitä vihkoja oli kertynyt Beethovenin kuollessa n. 300. Muun jäämistön ohella vihkot siirtyivät Anton Schindlerin haltuun, joka tuhosi niistä yli puolet!! Tätä eivät Beethoven-historiaa kirjoittaneet jälkipolvet ole koskaan antaneet Schindlerille anteeksi, minkä tietysti jollakin tavalla ymmärtää. Spekulaatioita siitä miksi Schindler tempun teki on riittänyt runsaasti. Todennäköisintä lienee, että hän "suojeli" joko Beethoveni tai itseään, mahdollisesti molempia. Niin ainutlaatuisesta lähteestä on kuitenkin kysymys, että voidaan koko lailla varmasti sanoa jälkipolvilta jääneen keskusteluvihkojen hävittämisen myötä pimentoon valtavasti keskeistä tietoa Beethovenin persoonasta. No, on niissä säilyneissäkin vihkoissa paljon asiaa, ja sekin aika työläästi tulkittavasssa muodossa. Keskustelut alkavat mistä sattuu, jäävät kesken ja poukkoilevat, ja tietenkin Beethovenin kommentit on joko pääteltävä tai arvattava. Onhan niitä paljon koetettu selvitää muun materiaalin kuten kirjeenvaihdon avulla, mutta esimerkiksi hänen Holtzin kanssa vuonna 1825 käymänsä keskustelu jossa Holtz sanoo ensin jotain Shakespearesta, sitten on Beetun kommentti, jota siis ei ole, ja sitten Holtzin vastaus:"niin, ja sitten sävelsitte sen raivoisan sonaatin", jää melko lailla täysin lukijan täydennettäväksi. Net, jotka kategorisesti kieltävät Myrskysonaatin ja Shakespearen Myrskyn yhteydet, eivät varmaan kauheasti tuon keskustelun perään haikaile... Noniin, tämä saa käydä maistiaisista, palaan keskusteluvihkoihin myöhemmin.

Nyt on aika toivottaa taas mukavaa syysviikkoa kaikille. Koettakaahan selvitä sienimetsään!


Paavali

PS. Katsoin tänään koneessa Woody Allenin uuden leffan Midnight in Paris, joka olikin tosi vänkä. Lienettekö muut entiset tai nykyiset Pariisin eläjät huomanneet ravintolan, jossa Owen Wilson ensimmäisen kerran tapaa Hemmingwayn olevan nimeltään Polidor? Siis se sama vanha kapakka, joka on Rue Monsieur Le Princen varrella lähellä Suomi-instituuttia, ja josta saa erinoimaista tartar-pihviä!