Mistä tietää syksyn tulleen?

Charles River Regatta. Mielikuvaan anglosaksisesta yliopistosta liittyvät erottamattomasti soutukilpailut. Oxfordia, Yalea ja Harvardia, ja itse asiassa miltei kaikkia veden äärellä sijaitsevia englantilaisia ja amerikkalaisia yliopistoja yhdistää suorastaan eeppisiin mittoihin aikojen saatossa paisunut soutuhegemonia. Anglo-akatemian nykyajan spartalaiset kokoontuvat yliästämään ihmiskehon voimaa ja palvomaan veden pinnalla liidon eleganssia joka-aamuisiin soututreeneihin klo 6:00 - osin siksi niin aikaisin, että joen pitää olla soutulaitteista tyhjä klo 9:00 mennessä. Aikatalua suunniteltaessa ollaan tosin varmaan oltu yhteydessä yliopistojen professorikuntiin; kun ruumis on saatu aamuisin piiskattua, on koko päivä aikaa kultivoida sielua kirjastoissa ja luennoilla.

Regatta on Usan yliopistojen välinen suuri soutukisa, joka kestää yhden lokakuisen viikonlopun ja kokoaa tuhannet ihmiset Charles-joen varteen seuraamaan ensin harjoituksia ja sitten varsinaisia kilpailuja. Kävimme vierailulla olleen Matildan kanssa seurailemassa touhua yhden aamupäivän verran ja ehdimme yleisen messuhumun ja muutamien näyttävien spurttien lisäksi todistaa, miten tuollainen soutuvene on melko kiikkerä purnukka ja sen nurin saatuaan takaisin kiipeäminen ei ole aivan yhtä helppoa kuin "aidalta tipahtaminen."

Silmän harjaantuessa on kampukselta pikku hiljaa alkanut erottaa soutajat, jotka ovat kieltämättä aika ihailtavaa porukkaa. Naispuoliset liikkuvat aina muutaman hengen rauhallisuutta ja itsevarmuutta huokuvissa porukoissa, ovat kookkaita ja kaikin puolin terveen näköisiä ja kylmälläkin säällä tulevat urheilusortseissa toimeen. Eräs musiikkitiedettä opiskeleva soutajapoika puolestaan ehtii joka aamu soututreeneistä osaston taukohuoneeseen juomaan kahvia ja tekemään ristisanatehtäviä puoleksi tunniksi, ennenkuin aloittaa omat opiskelutyönsä klo 9:00. Nukkumaan kaveri suoriutuu joka ilta klo 10 aikaan. Kaikilla luennoilla on hommat tehty eikä nuorukaisella tunnu koskaan olevan pallo hukassa. Takuulla johtuu soutamisesta moinen mielen tasapaino.

Halloween. Lokakuun viimeinen päivä on eräällä tavalla amerikkalainen yhdistelmä meidän vapusta ja palmusunnutaista. Varsinainen Halloweeen ei siis ole karnevaalimainen juttu, edeltävän viikonlopun naamiaisbiletys sitä vastoin todellakin on. Varsinaisena päivänä ovat pääosassa lapset, jotka pukeutuvat (tai ovat puettuja) naamiaisasuihin ja kiertelevät joko toisten naamioitujen pikkuihmisten tai äitiensä ja isiensä kanssa soittelemassa ovikelloja ja tarjoamassa "trick or treat", joka siis tarkoittaa että karkki pitää tarjota heille tai muutoin he tarjoilevat kepposen. Vähän siis meidän virpomisen malliin.

Monet tuntemani alkuasukkaat muistavat nelivuotiaaksi asti, miksi hahmoiksi olivat pukeutuneet Halloweeneina. Eräs kaverini harmittelee sitä miten oli lapsena ollut niin mielikuvitukseton: oli ollut mm. intiaani, farmaseutti ja palomies. Kovat on odotukset kun pitäisi jo penskana olla niin originelli. Halloweenina on odotettavaa, että ihmiset järjestävät itsensä hyvissä ajoin kotiin ollakseen paikalla lapsilaumojen aloittaessa iltapäivällä ovikellojen sinfonian. Meidän tapauksessa kyseessä oli korkeintaan pienehkö kamarisinfonia, soittoja oli kokonaista kolme kappaletta, ja tapahtumaa varten säästämäni Marianne-karkit ovat suurelta osin vieläkin säästössä. Viimeinen kepposkomppania oli tosin aika vänkä, vuokraisäntäpariskunta oli kahden lapsensa kanssa oven takana merirosvoina, herra itse erittäin kunnioitettavassa määrin Johnny Deppin näköiseksi hankkiutuneena. Työpaikoillakin on syytä pukeutua Halloweenina, itse en edes viitsinyt mennä musiikkiosastolle, asuni oli nimittäin niin hankalasti rakennettava, etten jaksanut siihen enää edeltäneen viikonlopun naamiaisten jälkeen toista kertaa pukeutua.

Halloweenia edeltää myös viikkokausia kestävä kurpisojen maailmanvalloitus. Kaikilla, siis ihan kaikilla pihoilla on koverrettuja kurpitsoja. Jokainen, siis jok'ikinen kahvila tarjoaa kurpitsapiiraita ja lukuisat alueen pikkukaupungit järjestävät erilaisia kurpitsakilpaluja ja -festivaaleja. Eihän kurpitsassa tietenkään mitään vikaa ole mutta tällä hetkellä jääkaapissamme olevat keitetyt kurpitsalohkareet eivät nyt vaan meinaa tulla syödyiksi. 

Niin se hahmo, joka debytoi Halloweenia edeltäneenä viikonloppuna musiikkiosastolaisten naamiaisissa... Analysoituamme yleisömme eli Cambridgen ja Harvardin opiskelevan nuorison tiedostavaa mielenlaatua ja spekuloituamme erilaisilla muodikkailla pukuvaihtoehdoilla, kuten Nokian kännykkä tai Ikean myymälä, sekä ajatuksella pukeutua suositun trendin mukaisesti joksikin käsitteeksi - minä ehdotin Euroopan talouskriisiä - päätimme lopulta Matildan kanssa pukeutua Dominique Strauss-Kahniksi (minä) ja hotellisiivoojaksi (Matilda). Vaikeinta oli värjätä tukkani International Maid Foundationin pomon valkoista vastaavaksi... Täytyy tunnustaa, että osa syy siihen miksi en enää varsinaisena Halloweenina viitsinyt ryhtyä Strauss-Kahniksi oli se, että Matildan lähdettyä tuolloin jo Suomeen olisin joutunut olemaan osastolla Strauss-Kahn ILMAN hotellisiivoojaa. Se olisi varmasti herättänyt niin paljon pahaa verta, etten tohtinut hankkeeseen ryhtyä. Täytyy myös harkita kriittisesti ideaa mennä seuraaviin naamiaisiin pukeutuneena Silvio Berlusconiksi ja joukoksi nuoria naisia...

Syksyn tulon New Englandiin voi myöskin päätellä koko joukosta muita asioista. Luentojen lukutehtävät muun muassa ovat hieman lyhenneet. Proffat ovat kait huomanneet, että kuollutta hevosta ei kannata piiskata, parempi on pitää se hengissä. Akateemisessa maailmassa on myös käynnissä joka-syksyinen konferenssisuma. Viime viikolla oli musiikin teorian konferessi Minneapoliksessa, ensi viikonloppuna musiikkitiedekonferenssi San Franciscossa ja seuraavana viikonloppuna entomusikologian konferenssi Philadeplhiassa. Osastolla on siis hieman hiljaisempaa kun osa porukasta on seuraamassa noita tapahtumia. Itse matkaan ylihuomenna San Franciscoon seuraamaan AMS-konferenssia (American Musicological Society), jossa on meiltäkin koko joukko esitelmöitsijöitä. Katselin konferenssin ohjelmaa ja sieltä löytyi mm. esitelmä Suomen Korvat Auki -yhdistyksestä. Täytyypä yhdistyksen jäsenenä mennä paikalle tarkistamaan ettei vaan pääse disinformaatiota liikkelle ;)

Syksy on siis täällä ja Halloweenin ja Thanksgivingin väliin jäävät syvät ja pitkät viikot kuin maratonin viisi viimeistä kilometriä. Näistä jos selvitään alkaa Joulu stadionin lailla häämöttää horisontissa. Tsemppiä siis kaikille, kootkaa itsellenne innostavia aktiviiteetteja, ettette joudu Alexander Stubbin lailla harmistuneina toteamaan:"@#$*! "#@% &*)^%!, #@ !*^(! @#$%^&* (!)@*#&$^%!!"

:)


Paavali